Eloa ja iloa -messut kokosi taas mukavasti väkeä Championdoor areenalle sekä jäähallin puolelle. Me saimme olla perinteisen messupöydän lisäksi Kulttuurikornerissa. Sanna ja Lilli juttelivat mukavia ja juontajana toiminut Kettukankaan Ari koetti kysellä kiperiä kysymyksiä. Melkeinpä saatiin Ari höynäytettyä lavallekin, mutta roolitus oli yllättävä. Kuulemma papin rooli voisi luonnistua oikein hyvin.
Kornerissa jutellessamme halusimme tuoda esille teatterin ja kulttuurin merkitystä nykyajassa. Teatteri antaa paljon niin monelle ja se on, tai sen pitäisi olla, helposti saavutettavissa. Teatterin tekeminen yhdistää eri taustoista tulevia ihmisiä, sillä lavalla olemme kaikki yhtä tärkeitä. Teatterin tekeminen hitsaa ihmisiä yhteen ja teatteriperhettä tulee esitys/treenitauolla ikävä. Teatteri myös työllistää välillisesti monia ihmisiä. Harrasteteatterit ovat vapaaehtoisten voimin toimivia ja olemme onnellisia, että toistaseksi heitä on löytynyt ja innokkaita sellaisia.
Messupäivä oli erittäin mukava ja mukavia kohtaamisia meillä oli paljon. Keräsimme myös valtaisan määrän Tuiskula muistoja ja niistä ajattelimmekin tehdä ihan oman kirjauksensa. Kohtaamisten jälkeen tuli vielä enemmän erittäin selväksi se, kuinka Tuiskula on ollut todella monelle todella tärkeä paikka. Ja monessa sukupolvessa!
Paljon juttelimme myös siitä, kuinka nuoriso sekä muut tarvitsisivat "uuden" kohtaamispaikan. Jonkun joka olisi "niin kuin Tuiskula". Onko enää mahdollista perustaa ja pitää yllä mitään sellaista paikkaa, kun kustannukset nousevat kaiken suhteen?
Mahtavia pohdintoja, ajatuksia herättäviä keskusteluja sekä hyvää mieltä. Niistä messut koostuivat tänä vuonna. Kiitos järjestäjille!