Huh huh. Se oli siinä!
Tämä ilta oli taianomainen. Ennen aloitusta se tuttu sätinä ja suhina ja jopa pieni turhautuminen. Tavarat ovat hukassa, vaikka eivät olekaan. Viimein kaikki on valmista ja yleisö saapuu paikalle. Niin mitäpä tekee maksupääte. No ei toimi. Tai toimii, mutta päättää päivittää itsensä. Siinä pientä lisätykytystä ja nopeita liikkeitä, mutta mobilepaykassalla sekä käteisellä ensi-illastakin selvittiin.
Esitys meni hyvin. Kaikki olivat niin hyviä. Jokainen oli siellä missä piti ja tuli silloin kuin piti. Vuorosanatkin olivat kaikilla muistissa. Ja yleisö. Mikä ensi-ilta yleisö meillä olikaan! Se nauroi ja taputti sekä eli kohtaukset mukanamme. Ja välillä yleisössä jopa itkettiin.
Esitys meni läpi aivan liian nopeasti ja pian oltiin jo loppukumarruksissa. Ja kiitoksissa. Kiitoksia ja muistamisia jaettiin käsikirjoittaja Tiina Väkeväiselle. Tiina on tehnyt aivan huikean työn kasatessaan Tuiskulan historian näytelmäkäsitrjoituksen muotoon. Kun Tuiskulaa vasta haaveiltiin käsikirjoitettuun muotoon, oli meille harvinaisen selvää, että Tiina on se, jota kirjoittamaan kysytään. Onneksi Tiina sanoit kyllä.
Seuraavaksi muistettiin ja kiitettiin Mattia. Mikä kausi meillä onkaan ollut takana ja olemme kokeneet yhdessä monenmoista. Kuitenkin pidit oman pääsi ja selkeän visiosi ja loit kanssamme jotain kaunista. Sait myös hienosti pidettyä pomppivat teatterilaiset kasassa, vaikka toisinaan levisimmekin ympäri kenturaa. Mahtavaa työtä, jälleen kerran.
Tuiskula - Nuoruuden ääniraita ei olisi ollut mitään ilman Jari-Pekka "Jasso" Perälän tuottamia musiikkeja. Kiitos Suomen kulttuurirahaston ja KeskiPohjanmaan kulttuurirahaston, teiltä saamamme tuen avulla, pystyimme palkkaamaan aivan ammattilaisen. Ja sen kyllä huomaa. Musiikki on taidolla tehty ja se istuu joka vuosikymmenelle kuten sukka... no tiedätte kyllä mihin. Vai tiedättekö...
Olipa ensi-ilta katsomoon esitystä tullut seuraamaan rakennuttajamme Ville Rajaniemi. Kukitimme myös pahaa aavistamattoman miehen. Katsomo on kaunis. Olemme siitä erittäin ylpeitä. Ville sai hienosti toteutettua sen mitä me halusimme sekä mitä museovirasto ohjeisti. Raamit, joissa piti pysyä, olivat tiukat, mutta niissä pysyttiin hienosti. Katvalan alueelle ei saa esim. rakentaa mitään metallipohjaista katsomoa. Se teki omat haasteensa kantavuuteen ja toi katsomoon siinä olevat tolpat.
Mutta kun katsomoa katsoo valmiina, ei voisi kuvitella Katvalaan minkään muun näköistä katsomoa. Näin sen kuului mennä.
Muistamisia Suomen harrastajateatteriliitolta jaettiin myös. Pronssiset ansiomerkit saivat Lilli Karjalainen sekä Pauli Pääkkö. On mahtavaa, kuinka alueellamme ja Nivalassa on harrastajia, jotka tulevat teatteriin vuosi toisensa jälkeen.
Ensi-illan yleisö oli omaa luokaansa. Kiitos teille. Kiitos. Tästä on hyvä jatkaa kohti tulevaa esitys kautta ja toivomme, että myös silloin meillä on paljon yleisöä seuraamassa millaisen nuoruuden ääniraidan olemme kasanneet yhdessä.