Tiukille se meni jälleen raksaamisen ja kaiken viimeistelyn suhteen. Niin kuin lähes joka vuosi. Aina myös tuntuu, että aika loppuu kesken, mutta ei se taaskaan lopu.
Kesäteatterin talkoolaisilla ja työryhmällä on ollut intensiivinen kevät. Treenejä ja katsomon rakentamista. Jos ei ole treenailtu montaa tuntia työpäivän jälkeen näytelmän askelmerkkejä kohdilleen, ollaan huhkittu työmaalla. Ollaanpa myös ensin treenailtu näytelmää, pidetty ruokataukoa ja jatkettu sitten rakentamista.
Virallisten vihkimisten jälkeen vauhti lähinnä kiihtyi. Muutama katsomoon liittyvä viimeistely piti hoitaa, samoin lavasteet kaipasivat viimeistelyä. Myöskin ohjaajamme Matti Juntunen halusi, että lavalle laitetaan vain priimaa, niinpä vietämme ensi-iltaa edeltävän viikon tiiviisti treeneissä.
Välillä siinä touhun tiimellyksessä tuli tunne, ettei jaksa, ei kerkeä, ei pysty. Mutta teatteriperhe on vahva. Aina joltain löytyi tsemppi mieltä, aina joku kerkesi tehdä jonkin asian ja mentiin eteenpäin, asia kerrallaan. Uskomme, että kaikilla siinti ajatuksissa se, että tehdään hyvää ja huippua, nyt kun esitetään ensimmäistä kertaa uudessa katsomossa. Ja pitkästä aikaa todella merkityksellistä näytelmää.
Nyt on enää muuutama asia pientä viilausta vaille ja se to-do-lista on pienentynyt niihin asioihin, mitä voi hoitaa vain paria päivää ennen ensi-iltaa. Mieli on odottavainen ja innostunut, kuin joulua odottaisi!